Vielä muutama kuukausi takaperin mä vollottelin, kuinka paskaa mun elämä on ja, että mä en tuu ikinä löytämään sitä mun unelmien miestä. Musta tuntu pahalta lukee facebookista pariskuntien tilapäivityksiä, ja vielä pahemmalta tuntui kadulla vastaantulevat pariskunnat niin onnellisen näköisinä ja rakastuineina. Monesti mietin, että miksi minulla ei ole oikeutta onneen. Oon käynyt läpi monia suhdesotkuja ja ongelmia ja koin siksi oloni epäoikeutetuksi onneen.
Puolitoista kuukautta sitten tapahtui suuri ihme. Mut valtas tosi suuri ihastumisen tunne. Sydän tako taukoomatta niin lujaa, tuntui kuin se olisi tullut rinnasta läpi. Ensimmäisinä ajatuksina päässä pyöri, ettei tää voi olla totta, että minäkö ihastunut, eihän sitä onnea mulle ennenkään oo suotu.
Olin siskoni seurana paikallisessa juottolassa selvinpäin. Tai tarkennetaan, olin kuskina. Meillä oli määrä vaan piipahtaa juottolassa, mutta sitten tapasin siellä entisestä työpaikastani tutun miehen jonka kanssa tosin oltiin vaihdettu vain muutama sananen. Olin elänyt siinä luulossa, että hän on parisuhteessa, ja perhe perustettuna, mutta ei. Tai oikeestaan mulle edellisessä työpaikassa niin kerrottiin. Mä jopa luulin häntä paljon vanhemmaksi mitä hän oikesti on. Noh, siinä kohtaa mä en vielä mitenkään häkeltynyt, halattiin ja juteltiin kaikkee maan ja taivaan väliltä, mm. hänen uusista opinnoistaan lähihoitajaksi ja mun uudesta vakituisesta työpaikasta. Sydämen taonta rauhottui. Jatkettiin keskustelua ja jossakin kohtaa keskustelussa kävi ilmi, että oltiin silmäilty toisiamme jo työmaalla. Aika huvittavaa. Eräs meidän yhteinen tuttava tuli keskeyttämään meidän keskustelut ja mä ajattelin, että noniiin, se oli si visssii siinä. Mies palasi hetken kuluttua takaisin mun luokse ja suuteli. Olin tosi hämmentyny. Sormissa ja varpaissa kihelmöi, tunsin kuinka sydän alkoi takoa uudestaan ja vieläkin kovemmin. Tähän asti aika oli mennyt hirmuista kyytiä ja pian jo siskoni tuli hakemaan minua, sillä en ollut huomannut edes valomerkkiä. Mies kuitenkin lupasi saattaa mut ja siskoni autolle. Siinä sitten vielä höpötettiin pihalla siskon istuessa autossa ja mies otti puhelimensa esiin. Tiesin heti mitä se tarkoittaa, joten luettelin puhelinnumeroni. Napakymppi. Mun oli aika lähteä viemään humaltunutta siskoani kotiin. Mies kuitenkin tarttui mua kädestä kiinni, katsoi mua silmiin, suuteli ja toivotti hyvät yöt ja turvallista matkaa.
Parin viikon kiivaan viestittelyn ja näkemisten jälkeen mun tunteet vahvistuivat seurustelutasolle, niin myöskin kävi hänelle. Ja tässä sitä nyt ollaan. Parisuhteessa entisen työkaverin kanssa. Monesti iltaisin mietin edelleen, että ansaitsenko minä noin ihanan miehen itselleni. Hän huolehtii, pitää kiinni, tukee ja on turvana asiassa kuin asiassa. Meillä ei oo ikinä tylsää.
En ikinä uskonut siskoani ja kavereitani, jotka sanoivat mulle, että se oikea tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Ja näin kävi. Vai oliko se kenties kohtaloa? Nobody knows.
Happy end. I´m in love ! ♥
♥ Piia
